Tässä on eräs näkökulma suomalaiseen köyhyyteen.

Netistä löytyy googlaamalla satoja ja taas satoja tarinoita. Mitä tapahtuu jos laskut jää maksamatta? Mitä jos tulee maksuhäiriömerkintä? Mitä jos menee luottotiedot? Meneekö koti? Meneekö auto? 

Kaikki menee. Mikään ei mene. Elämä loppuu. Luottotiedoilla ei tee hittojakaan. Koti menee. Koti ei mene. Auto menee. Pölynimuri menee. Ei ulosottomiestä kiinnosta. Olemassa oleviin velkoihin ei vaikuta mikään mitään jos hoitaa ne ajallaan. 

Sitten on se virallisten sivujen virallinen totuus. Maksuhäiriömerkintä tarkoittaa tätä. Luottotietojen menetys tarkoittaa tätä. Ulosotto toimii näin. Ulosottomiehen kanssa sopiminen on asioiden hoitamista.

Niin ne sanoivat Velkaneuvonnassakin.

Kuka puhuu totta ja kuka ei? Kenen mielipide on oikea totuus köyhyydestä, päätymisestä velkavankeuteen? Oikea vastaus on että niiden kaikkien sen läpikäyneiden. Jokaisen köyhyys on yksilöllinen. Lakikaan ei ole kaikille sama. Tai jos laki on, sen tulkinta käytännössä ei.

Velkataakka kävi lopulta sietämättömäksi. Siitäkin huolimatta, että teki töitä vuorotta, 7 päivää viikossa, kahta työtä päivässä. Satasen maksulla pääoma pieneni muutaman euron, loput upposivat korkoihin ja kuluihin. Kun soitti sopiakseen maksuista, tuli uutta maksua; maksusopimus kun maksaa, joskus jopa useita kymmeniä euroja. Omia valintojaan sai pohtia, yötä päivää. Niistä vapautti vain työ, kun ei ollut aikaa ajatella.

Velkaneuvonnassa valoivat uskoa. Pienet on velat, noista työssä käyvä selviää. Anna mennä ulosottoon kalliiden luottojen, ulosottomiehen kanssa sitten teet maksusuunnitelman. Helpottaa elämää kovasti.

Ensimmäinen kirje käräjäoikeudesta tuntui pahalta. Viimeisen kohdalla kiitos käräjäoikeuden henkilökunnalle ystävällisestä asiakaspalvelusta. Nyt sai odotella postia ulosottomieheltä, että pääsee sopimaan. Elämä alkaa taas, vihdoinkin!

Tuli kirje pankilta. "Irtisanomme luottokorttisi maksuhäiriömerkinnän vuoksi. Tämä koskee myös kortissasi olevaa debit-ominaisuutta". "Irtisanomme luottotilisi maksuhäiriömerkinnän vuoksi." "Irtisanomme..." Positiivista tässä oli se, että enää ei voi velkaantua, ei yhtään. Kaikki maksetut maksut ovat kotiinpäin. Kaikki tuleva raha on työllä ansaittua. Pahemmaksi ei mene. Kun tulisi kirje siltä ulosottomieheltä että pääsisi sopimaan ja maksamaan.

Luottokorttia palauttaessa rohkeus kysyä, miten asuntolainan käy. "Ei meillä ole intressejä irtisanoa sitä niin kauan kuin hoidat lyhennykset." Syvä helpotus. Kotia ei viedä.

Ja sitten se kirje ulosottomieheltä. Maksuvaatimus, maksettava oheisella tilisiirrolla eräpäivään mennessä. Ulosottokaaren perusteella teillä on oikeus tulla kuulluksi. Soitto ulosottomiehelle. "Ei tässä mitään sopimuksia tehdä, se ulosmitataan palkasta, niin se menee."

Seuraavana päivänä ulosottomies ei toimistossaan katso edes silmiin. Eikä kättele. Kun haluan ja aion nämä velat maksaa, en vain pysty eräpäivänä tätä kokonaan! On työpaikka, useitakin! Vapaaehtoisesti maksan, ehdottomasti! Sovitaan niistä eristä, haluan tämän sillä tavalla hoitaa että saan muut laskut maksettua ja ulosottoon ei tule enää muuta. "Millon sulla on tilipäivä? Maksa se silloin." Kokonaan? Hätä! Muut laskut jää taas maksamatta, en selviydy! Oikeasti, haluan hoitaa tämän ja maksaa! "No nythän mä annan sulle mahdollisuuden maksaa, saat lisäaikaa kuusi päivää siihen alkuperäiseen".

Hyvää Uutta Vuotta 2012.